Pihavalojen kaapelioja

Itsenäisyyspäivän aikoihin isännän sisko perheensä kanssa vieraili tupatarkastuksen merkeissä. Heiltä saimme uuteen kotiin leipälapion ja samalla emäntä sai myös opastuksen leivän teon saloihin. Isännän siskon mies suunnitteli isännän kanssa sekä saunan lauteita että terassin kaiteita, rakennusalasta kun kaveri hieman tuntuu jotain ymmärtävänkin. Tuulisen yön jälkiä käytiin siinä porukalla siivoilemassa, kun maakellarin styroksit olivat ties monettako kertaa lähimetsää koristamassa. Samalla tuli siivoiltua sivupihaa siihen malliin, että melkein saisi jo tilata täysperäkuorman multaa kevättä odottamaan. Vielä pitäisi löytää jossain välissä toinen iltapäivä, niin saatisiin piha siltä osin kokonaan kaivurin temmellyskentäksi, pihasuunnittelijamme mukaan, kun tuolta alueelta täytyy kuopaista vielä noin 10 senttiä hiekkaa pois, että saadaan tarpeeksi paksu kerros multaa poikien pelikenttää varten.

No tulihan sieltä se kaunis aurinkoinen iltapäiväkin kuin tilauksesta, mutta se päätettiinkin käyttää sitten pihavalojen kaapeliojan kaivuuseen. No ei välttämättä huono ajatus sekään, kun ei maa ole vielä jäässä. Isäntä sai jalat hyvin jumiin päivän lapiohommissa huhkittuaan, mutta onneksi naapurustosta löytyy hyvä hieroja, joka sai paikat taas auki, ettei rakennustyöt sentään enempää kärsineet. Sen koommin ei ole muuten tainnut aurinkoakaan paljoa nähdä, kun on tuota vettä puskenut jokaikinen päivä. No huomenissa olisi toinen rännikauppias tulossa tekemään tarjoustaan kattoturvatuotteista ja sadevesijärjestelmästä, mielenkiinnolla odotellaan, millainen tarjous paikalliselta yrittäjältä saadaan.

Paljon olisi puuhaa ulkonakin, mutta seuraavaksi siirryimme taas sisälle, jotta se alakerran kaaos saadaan jouluun mennessä siistittyä mahdollisia jouluvieraitakin silmällä pitäen. Tosin kyllä se oma asumismukavuus siellä se suurin motivaatiotekijä on. Suunnitelmissamme oli siis yläkertaan rakentaa lisää valmista pintaa, että saadaan alakerrasta raahata pahvilaatikot yläkertaan loppusijoitusta odottamaan.