Piippu on nyt muurattu

Tällaiselta maakellari näytti, kun bileillan jälkeen pääsimme raksalle. Tämän jälkeen annoimme maakellarin muurausten kuivua viikonpäivät, ennenkuin poistimme tuet sisältä ja jatkoimme puuhastelua. Sunnuntaina oli sen verran vetämätön olo, että tyydyimme kahvittelemaan terassilla kavereidemme kanssa ja suunnittelemaan seuraavan viikon raksatöitä. Enää pari yötä ja koko perhe olisi taas kasassa.

Maanantaina pääsimme taas vauhtiin ja saimme paljon aikaiseksi alakerran väliseinien ja ilmanvaihtokanaviston kanssa. Sauna ja pesuhuone saivat ilmanvaihtokanavansa ja enää olisi jäljellä se sokkeloisin, eli kodinhoitohuoneen putkisto, jossa kaikki alakerran kanavat liittyvät tulevaisuudessa varsinaiseen ilmanvaihtokojeeseen. Näistä lisää, kunhan tuo kodinhoitohuone saadaan valmiimmaksi.

Tiistaina alkoikin isännälläkin työt ja omat puuhat raksalla hieman hidastuivat. No onneksi oltiin siirrytty elokuun puolelle, joten aamulla oli ilmestynyt kuulemma tuttu Lerocomin pakettiauto pihamaalle ja piippumme oli alkanut kohota vauhdilla kohti korkeuksia. Iltapäivällä oli piipun muurarit saaneet piipun harjakorkeuteen ja tässä pieni kuva muuratusta ja rapatusta piipusta. Iltapäivällä isäntä alkoi kantamaan piipun palasten vapauttamaan tilaan takan elementtejä. Puolet takasta siirtyi sisätiloihin, toisen puolen jäädessä odottelemaan toista kantajaa kaveriksi. No keskiviikkona isännän puuhaillessa maakellarin luona omiaan, hoitivat emäntä ja anoppi yhdessä loput takan palaset sisätiloihin. Ja sen jälkeen ilmoittelimmekin takkamyyjälle, että meidän puolesta takkamestari saa tulla muuraamaan takan. Katsotaan, missä vaiheessa tämä mielenkiintoinen vaihe tulee tapahtumaan.

Maakellarin muurausta osa 3

Kolmantena päivänä oven skrapaaminen oli edennyt jo näin pitkälle, että sitä päästiin hiomaan BlacknDekkerin mousella jo toiselta puolelta. Kiitokset äidille/anopille tästä uurastuksesta.

Isäntä sahaili kellarin viileydessä hieman lisätukia valumuotteja varten, kun ei muuraukset menneet ihan millilleen kohdilleen.

Yllättävän iso siitä itse kellariosasta lopulta tulee ja kuten kuvastakin ilmenee, niin seisomakorkeutta on ihan riittävästi. Pitäisi hillopurkkien ja mehujen mahtua hyvin joskus valmistuville hyllyille. Valitettavasti tänä syksynä ei isäntä paljon ehdi sienten perässä juoksennella, mutta toivotaan, että mummo hoitaa ystävällisesti marjastusurakan.

Talon väen lähtiessä juhlistamaan erään ystävän merkkipäivää hyvään seuraan isännän isä/appi viimeisteli muurauksia ennenkuin jatkoivat omaa lomamatkaansa rannikkoa pitkin kohti pohjanmaata. Vielä kerran suurkiitokset isosta avusta maakellarin ja tuon vanhan oven projekteissa. Seuraavaksi odotellaan omia poikia parin kuukauden kesälomalta kotimaisemiin ja samalla saadaan emännän vanhemmat kaveriksi puuhailemaan pihamaalle ja maakellarin kimppuun muutamaksi päiväksi. Toivottavasti säät ovat suosiolliset, kun  tarkoitus on jatkaa ulkona puuhastelua, nyt kun työt hiukan sotkevat tätä rakennusprojektia. Hiukan on erikoiset nämä meidän taloprojektin aikataulutukset, kun sisällä ollaan vielä täysin vaiheessa ja ulkona jo puuhastellaan pihamaata samaan aikaan täyttä vauhtia, mutta kaikella on tarkoituksensa, kuten blogia seuraavat tulevat huomaamaan.

Saapas nähdä miten käy piipun suhteen, pitäisi tulevalla viikolla tapahtua senkin tiimoilla edistystä.

Pahoittelemme blogipäivitysten olevan viikon verran jäljessä, mutta kulunut viikko on ollut sangen kiireinen. Parin seuraavan päivän aikana toivottavasti ehdimme hieman kuroa blogipäivitysten suhteen aikataulua kiinni, sillä kamerasta kyllä tuoreita kuvia löytyy, kunhan se saadaan raksalta tänne koneen ääreen :)

Maakellarin muurausta osa 2

Torstaina jatkettiin siitä mihin oli keskiviikkoiltana jääty. Lisäksi raksalle tuotiin kevättalvella roskalavalta pelastettu vanha ovi, josta isännän äiti pääsee rapsuttelemaan maaleja pois. Tätä ovea käytetään myöhemmin joko koristeena tai pöydän kansilevynä. Ovessa oli kaikenkaikkiaan viisi kerrosta erivärisiä maaleja vuosien varrelta, mutta useiden tuntien skrapaamisen ja hiomisen tuloksena sieltä alkoi paljastua aitoa puupintaa. Kunhan se puupinta saadaan esille ja kokonaan hiottua, niin on aika päättää millaisen pintakäsittelyn tämä kaunis ovivanhus saa itselleen.

Maakellarilla puolestaan muurattiin viimeiset suorat osuudet ja niin vain kahdeksan kerroksen jälkeen oli saatu seinät maanpinnan tasalle, kuten kuvasta näkyy. Kunhan maakellarimme on joskus lopullisessa valmiusasteessa, niin se nousee ainoastaan reilun metrin maanpinnan tasosta.

Suorien seinien jälkeen muurattiin ensimmäinen väliseinä, jolloin alkkoi paljastua pieniä muurausvirheitä, jotka tulisivat aiheuttamaan lisätyötä. Seinät kapenivat reilut 10 milliä, joka oli jo sen verran suuri muutos, että ovien karmit jouduttiin muuraamaan rakenteen sisään. No tämän kellarin ovia ei sitten viedä karmineen ihan helpolla. Väliseinän jälkeen aloimme nostelemaan ensimmäisiä kaariharkoja katolle, kunhan emäntä oli ne ensin siirtänyt rakentajille valmiiksi. Siinä paljastui jälleen kerran tämä raksaamisen ihanuus, kun noin 1600kg kaariharkkoja siirtyi 30 metriä länteenpäin.

Katto saatiin väliseinälle asti ladottua samaan aikaan alapuolisia tukirakenteita rakennellessa. Väliseinän kohdalla huomattiin toinen työtä hidastava virhe, eli väliseinä tuli hieman väärään kohtaan, eikä se enää sopinutkaan kattokaarien jakoon sopivaksi. Eli seuraavana päivänä olisi edessä valumuotin tekoa. No onneksi näillä rakentajilla ei mene sormi suuhun pienten vastoinkäymisten kanssa. Seuraavalla kerralla tiedetään vaan olla vielä tarkempia heti anturan teosta lähtien. Lopulta ilta taas hämärtyi sen verran, että työt piti jälleen keskeyttää.

Säiden puolesta tämä maakellariprojekti eteni täydellisesti, sillä päivisin paistoi aurinko ja iltaisin alkoi vesisade, joka kasteli muuraukset sopivasti. Ja samanlaisella kaavalla meni kaikki neljä päivää.

Maakellarin muurausta osa 1

Keskiviikkona 7.30 heräsimme puhelinsoittoon, kun paikallisen rakennusliikkeen omistaja soitti ja pahoitteli, ettei heillä olekaan harkkolaastia 100/500 tarjolla. Olimme edellisiltana tehneet tilauksen ko. laastista 1000kg:n määrälle. No parin puhelinsoiton jälkeen selvisi, että hän saa kuin saakin meille toimitettua puolille päivin kyseistä laastia, mistä lienee hankkinut, mutta kuvassa näkyvälle paikalle tosiaan ilmeistyi kymmenen aikoihin säkki harkkolaastia. Hienoa palvelua jälleen kerran.

Samaiselle keskiviikolle kello 10 oli sovittu tapaaminen keittiösuunnittelijamme kanssa. Hän otti tarkistusmitat seinistä lähetettäväksi tiedot tehtaalle. Sovittiin alustavasti, että syyskuun lopussa voisi olla kaappien toimitus ajankohtaista. Vielä tässä vaiheessa menimme vaihtamaan tasojen ja runkojen värimaailman, kun oli tullut uusia meille miellyttävämpiä värejä tarjolle. Ja meidän keittiöhän tulee muuten Puustellista, jos ei ole aikaisemmin tullut mainittua. Vaalean tammen väriseen runkoon tulee valkoiset koivuovet ja tasoiksi valitsimma rungon kanssa saman sävyistä laminaattia.

Puoliltapäivin laitettiin vihdoin mylly pyörimään ja alkoi kolme ja puoli päivää kestävä uurastus. Isännän isä hoiti muurauksen ja isäntä itse toimi apupoika Anteron roolissa katkoen rautoja, kantaen harkkoja, mylläten laastia ja tehden milloin mitäkin. Työnjako oli onnistunut ja tulosta alkoi syntyä.

Kuusi kerrosta saimme harkkoja muurattua ensimmäisen päivän aikana, mikä oli sangen hyvä suoritus. Nyt jälkikäteen voidaan todeta, että olisi kannattanut tehdä pari milliä tarkempaa työtä, mutta siitä lisää tuonnempana.

Illalla kävi vielä yllätysvieras pohjoisesta, jolta olimme tiedustelleet sattumalta juuri samaisena aamuna sähköpostitse pihalle tulevia ulkovaloja, hänellä kun sattuu sijaitsemaan sähkötarvikeliike pohjoisessa. Eipä ole ennen ollut yhtä nopeaa ja hyvää palvelua hintaneuvotteluvaiheessa. Seuraavana päivänä saimme tarjouksen tarvitsemistamme pihavaloista ja täytyy todeta, että ensi maanantaina lähtee tilausvahvistus sähköisesti kohti pohjoista, eli sekin asia saatiin hoidettua pois jaloista.

Sähkömies aloitti piuhojen vedot

Maanantaina kävimme taas ihmettelemässä rautakauppojen tarjontaa. Tällä kertaa aiheena oli ulkovalaistus ja löytyihän sieltä lopulta ehdokkaat, nyt vain katsotaan mistä ne sitten tilataan.

Meidän humputellessa pitkin maakuntaa, oli sähkömies aloittanut oman osuutensa ja taloon oli alkanut ilmestyä kaapeleita sinne sun tänne. Ja me kun vietämme tällä hetkellä tiiviisti aikaa raksalla niin sähköpiirustukset, jotka tulivat talopaketin mukana ovat osoittautuneet suuntaa antaviksi, kun todellisuudessa on tilanteessa hiukan tehty toisin pienen neuvottelun jälkeen. Täytyy varmaan jatkaa tällä hyväksi havaitulla metodilla ja piirrättää lopuksi puhtaaksi sähköpiirustukset sen mukaan miten on todellisuudessa piuhat vedetty, jotta niistä kuvista on sitten joskus jollekin iloa. Ihan kiva, kun ei itse tiennyt mitä kaikkea on tarjolla sähköpuolen ratkaisuihin ja mitä ei välttämättä kannata kaikesta hypestä huolimatta laittaa, kun voi vielä tässä vaiheessa tehdä aiheeseen pikapäätöksiä pienen neuvottelun jälkeen. Neuvottelujen osapuolina kun ovat taloon muuttavat täysi-ikäiset ja sähköurakoitsijamme.

Nyt kun sähkäri tekee sisällä töisänsä, niin meille sattui sopivasti tulemaan muurausavuksi isännän vanhemmat, joten meidän on lienee aika siirtyä pihahommiin ja aloittaa sen maakellarin muurausurakka. Tiistaina kannoimme pari tuhatta kiloa harkkoja jo siihen maakellarin anturan viereen, ettei kaikkia harkkoja tarvitse kantaa muurauksen aikana. Katsotaan millaista vauhtia alkaa harkkoseinää nousta.

Kuinka ne säät ovat meitä tähän asti suosineetkaan

Tämä kesä on säiden puolesta ollut rakentajalle mitä mainioin. Keväällä päästiin nopeasti pohjien tekoon, kun lumet olivat suojanneet maata routimiselta. Perustusten teon ajan vallitsi lämmin ja kuiva sääjakso. Elementtien pystytyspäivänä oli kaunis aurinkoinen ja tyyni päivä ja talopaketti saatiin sateelta suojaan aluskatteen alle juuri ennen ensimmäisten pisaroiden tuloa. Alkukesästä maalauskelit olivat mitä mainioimmat ulkomaalaukseen ja kattokin sai hyvän sään aikana tiilet suojakseen. Nyt kun lattia on kuivunut hyvää vauhtia jo kahdeksan viikkoa ja yläkerta saatu suhteellisen hyvälle mallille, niin alamme saada pihalta sateen suojaan loppuja puutavaroita, villoja yms.

Tässä rakennusvaiheessa voi pienen kesäisen ukkoskuuron aikana hyvillä mielin tarttua kameraan ja ottaa muutaman epätyypillisemmän kuvan rakennusblogiin sateen rauhoittavasta tunnelmasta. Koska ukkonen oli juuri päällä ja valaistus pimeni huomattavasti viime viikonloppuna, niin raksaisäntä pääsi ottamaan sateen ropinassa ensimmäiset päikkärit uudessa paikassa, oi sitä ihanuutta. Tuon samaisen päivän aikana kulkikin sitten varmaan neljä eri ukkosrintamaa kylämme ylitse, joten pauke ja välke oli poikkeuksellinen tänä kesänä näillä leveysasteilla. Valitettavasti ei ollut aikaa jahdata niitä salamoita kameran linssin kanssa, mutta ehkä sitten ensi kesänä. Toivotaan hyvien rakennuskelien jatkoa, vaikkakin olemme saaneet kaiken kriittisen jo sisätiloihin tai hyvin suojatuksi ulkona.

Erkkerin katto villoitettu

Siinäpä vierähtikin pari päivää, ennenkuin erkkerin katto oli saanut villat sisäänsä. Yllättävän monta työvaihetta sai tehdä, ennenkuin päästiin tähän pisteeseen.

Ensimmäiseksi sai laitella rimoja tuulensuojalevyille, jonka jälkeen itse tuulensuojalevyt. Sen jälkeen askarreltiin tuulenohjauspahveista sopivat muotoillut palaset kattotuolien väliin ja ne kiinnitettiin sekä hakasilla että rimoilla, jotta pysyvät varmemmin paikoillaan. Tämän jälkeen isäntä virittelikin jo terassikaiuttimet räystäslautoihin ja laittoi niille kaiutinpiuhat valmiiksi. Lopulta oltiin valmiit laittamaan seinäelementtien höyrynsulkukalvot kiinni kattotuoleihin ja limittämään ne tuoreella ehjällä höyrynsulkukalvolla. Höyrynsulut jälleen kerran sekä teipattiin että varmistettiin puristamalla kaksi lautaa yhteen, jotta höyrynsulku on pitävä vielä senkin jälkeen, kun teipin liimaominaisuudet vuosien jälkeen ovat jo loppuun kuluneet. Kaiken tämän jälkeen olimme valmiit itse villasavottaan.

Ohuimmillaan seinäelementin päällä villaa on 300mm ja paksuimmillaan suorilla osuuksilla 450mm. Oli muuten eksoottinen ja sangen epäergonominen työasento erkkerin kattotuolien seassa. Onneksi itse villoittaja ei ole sangen suurikokoinen ja taipuu mitä ihmeellisimpiin asentoihin, tai siltä se ainakin vaikutti :). Viimeiset villat olivatkin sitten tosi mielenkiintoisia asetella, kun isäntä puuhasi ne yhdestä pienestä kolosta kasaten ikäänkuin väärinpäin aloittaen ylhäältä ja tullen alaspäin työntäen edellisiä villoja aina pykälän ylöspäin. Tosi sekavasti selitetty, mutta siltä se vaikuttikin. No lopulta oli viimeisen villan vuoro ja sitten höyrynsulkumuovi kiinni. Seuraavalle päivälle jäi vielä harvalaudoituksen laittaminen ja sen jälkeen on erkkerin kattokin valmis sähkömiehen piuhaviidakkoa varten.