perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää ja rauhallista joulua blogin seuraajille

Tuiki tuiki tähtönen,
iltaisin sua katselen.
Korkealla loistat vaan,
katsot alas maailmaan.
Tuiki tuiki tähtönen
iltaisin sua katselen.




Kohta Joulu on täällä

Näetkös sen jo kääntyvän portista pihaan,
ravistavan omenapuun oksilta valkoisena kimaltavaa lunta.

Sillä on tuomisinaan sylillinen iloa ja hyvää mieltä,
taskuissa pieniä, lämpimiä sanoja
ripoteltavaksi kuusen alle.


HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE BLOGIN SEURAAJILLE

Tulikivin Green W10 kytketty toimintaan

Reilu viikko sitten kävi sähkäri asentamassa termostaatit ja sitä myöden saatiin lattialämmityspiirit käsisäädöltä termostaattien taakse. Nyt on siis hieman helpompi säätää huonekohtaisia lämpötiloja ja toivottavasti tämä muutos alkaa näkymään myös niissä sähkömittarin lukemissakin. Nyt on siis teknisen tilan kaikki säätimet ja pumput kytketty toimintaan.



Eli samalla kerralla saatiin muuten tuo Tulikiven Green W10 järjestelmäkin käyttöön otettua. Eli nykyisin takkapiirin lämpötilan noustessa 4 astetta yli varaajan lämpötilan käynnistyy tuo kuvassa näkyvä kierrätyspumppu, joka tuo siis takalta lämpöenergiaa lämminvesivaraajalle. Täyden noin 18 kilon lämmityksellä pumppu käy 3-6 tuntia riippuen lämpimän veden tarpeesta. Siitä huolimatta takalla saadaan sopivasti säteilylämpöäkin muihin tiloihin. Ihan kelpo investoinniksi tuo on tähän mennessä osoittautunut, lopullisen hyvyydenhän tietää vasta käyttöiän perusteella. Meidän tapauksessa tuo on muutoinkin hyvä uuni, sillä meillä valmistetaan yhä lisääntyvissä määrin noita haudutettavia ruokia.

Näiden kuvien myötä on alakerran kuvapäivitykset saatu pikkuhiljaa vastaamaan todellisuutta ja teidät lukijat on taas saatettu lähemmäksi sitä tilaa, missä elämme tällä hetkellä. Muutama päivä on jo puuhasteltu näiden puuhien lisäksi yläkerrassakin, mutta siitä lisää sitten joulun jälkeen.

torstai 22. joulukuuta 2011

1. löylyt nautittu

Itsenäisyyspäivän jälkeen alkoi isännällä saunan lauteiden rakentaminen, joka osottautui sangen aikaa vieväksi, mutta mieluisaksi puuhaksi. Työstämisen aikana lauteiden malli hieman ehti muuttua, mutta tuo kantava idea, eli lauteiden muunneltavuus, pysyi loppuun asti mukana.

Meillä on nyt sitten iso alalaude, jonka päällä on kaksi erillistä penkkiä. Alalauteen mitat ovat 183*133 ja ylälauteen virkaa toimittavien penkkien mitat puolestaan 130*60 ja 130*50. Näin saamme kahdestaan saunoessa pitkät penkit kummallekin saunojalle, kun taas omalla perheellä teemme lauteista L-lauteet, jolloin tilaa on myös pikkumiehille. Ja tarvittaessa vieraita varten laitamme penkit taas vastakkaisille puolille, jolloin saunaan mahtuu jopa kuusi kylpijää.

Värimaailmahan meillä seiniin otettiin savusaunasta, joka on meidän perheen ehdoton suosikkisaunatyyppi ja josta onneksi pääsemme aina pohjanmaalla ja savossa vieraillessamme nauttimaan. Tuolta savusaunasta on myös lähtöisin se ajatus, että kiukaaseen on saatava reilusti kiviä, jotta saadaan kosteat ja pehmeät löylyt. Ja täytyy myöntää, että tuo 80 kg:n kivimäärällä varustettu Harvian Figaro on ollut meidän tarpeisiimme juuri sopiva kiuas. Vaikka isäntä muuten seuraileekin veden- ja sähkökulutustamme, niin tuo saunominen on jäänyt pois laskuista, sillä sen verran useasti tässä perheessä kylvetään.

Ja kuten kuvista voitte huomata, niin isännässämme taitaa asustaa pieni puuseppä, kun piti jiiriin nuo reunalaudatkin lauteissa väsätä, vai onko tullut liikaa seurattua Strömsötä ;) Noihin jiireihin se suurin osa ajasta taisikin kulua.

Talopaketissammehan tuli nämä virolaiset haapalaudepuut, jotka valitettavasti loppuivat hieman kesken, joten täytyy hakea paikallisesta puutavaraliikkeestä lisää haapalaudepuuta, jotta saadaan nuo koristepuut ja seinälle tulevat nojatuet valmiiksi. Pientä viilausta siis vielä saunaan jäi, mutta löylyttelyä se ei ole estänyt ja mikä tärkeintä, niin nyt pääsemme siis uudessa kodissa nauttimaan jouluna joulusaunasta, joka on etenkin isännälle se joulun tärkein hetki.


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Vuorotteluvapaa päättyi ja rakentaminen hidastui

Itsenäisyyspäivänä päättyi siis isännän kolmen kuukauden mittainen vuorotteluvapaa, jota hieman pidensi reilun viikon mittainen kesäloma siinä alussa, joten rakentamiseen oli käytettävissä yhteensä 100 päivää.

Olemme pitäneet kirjaa melko hyvin tehtyjen työtuntien osalta ja isännällä tuon 100 päivän aikana kertyi noin 580 työtuntia raksalla. Tuohon aikaan ei siis sisälly ruokatunnit tai kahvitunnit, vaan siinä on kutakuinkin pelkät työtunnit. Samalla laskeskelimme myös tähän saakka kertyneitä työtunteja yhteen ja päädyimme oman perheen osalta sellaisiin lukemiin kuin 1500 tuntia ja ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat avustaneet meitä noin 250 tunnin edestä (Suuret kiitokset heille kaikille siitä). Näillä työtunneilla saimme siis talon muuttovalmiiksi alakerran osalta.

Näin jälkikäteen voimme molemmat todeta, että tuo isännän vuorotteluvapaa oli kaikin puolin onnistunut ratkaisu, sillä lapset saivat harrastaa normaaliin tapaansa. Myös parisuhteen kannalta ratkaisu oli onnistunut, sillä isännän ei tarvinnut viimeistä paria viikkoa lukuunottamatta tehdä pitkiä raksapäiviä. Niin ja ehdimmepä viettää pari pitkää viikonloppua koko perheen kera ensin savossa Kalpan peliä katsomassa ja sen jälkeen Tukholmassa seikkaillen.

Nyt jatketaan rakentamista vapaapäivinä, joten eiköhän me kuitenkin kesään mennessä saada tuo yläkertakin valmiiksi.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Pihavalojen kaapelioja

Itsenäisyyspäivän aikoihin isännän sisko perheensä kanssa vieraili tupatarkastuksen merkeissä. Heiltä saimme uuteen kotiin leipälapion ja samalla emäntä sai myös opastuksen leivän teon saloihin. Isännän siskon mies suunnitteli isännän kanssa sekä saunan lauteita että terassin kaiteita, rakennusalasta kun kaveri hieman tuntuu jotain ymmärtävänkin. Tuulisen yön jälkiä käytiin siinä porukalla siivoilemassa, kun maakellarin styroksit olivat ties monettako kertaa lähimetsää koristamassa. Samalla tuli siivoiltua sivupihaa siihen malliin, että melkein saisi jo tilata täysperäkuorman multaa kevättä odottamaan. Vielä pitäisi löytää jossain välissä toinen iltapäivä, niin saatisiin piha siltä osin kokonaan kaivurin temmellyskentäksi, pihasuunnittelijamme mukaan, kun tuolta alueelta täytyy kuopaista vielä noin 10 senttiä hiekkaa pois, että saadaan tarpeeksi paksu kerros multaa poikien pelikenttää varten.

No tulihan sieltä se kaunis aurinkoinen iltapäiväkin kuin tilauksesta, mutta se päätettiinkin käyttää sitten pihavalojen kaapeliojan kaivuuseen. No ei välttämättä huono ajatus sekään, kun ei maa ole vielä jäässä. Isäntä sai jalat hyvin jumiin päivän lapiohommissa huhkittuaan, mutta onneksi naapurustosta löytyy hyvä hieroja, joka sai paikat taas auki, ettei rakennustyöt sentään enempää kärsineet. Sen koommin ei ole muuten tainnut aurinkoakaan paljoa nähdä, kun on tuota vettä puskenut jokaikinen päivä. No huomenissa olisi toinen rännikauppias tulossa tekemään tarjoustaan kattoturvatuotteista ja sadevesijärjestelmästä, mielenkiinnolla odotellaan, millainen tarjous paikalliselta yrittäjältä saadaan.

Paljon olisi puuhaa ulkonakin, mutta seuraavaksi siirryimme taas sisälle, jotta se alakerran kaaos saadaan jouluun mennessä siistittyä mahdollisia jouluvieraitakin silmällä pitäen. Tosin kyllä se oma asumismukavuus siellä se suurin motivaatiotekijä on. Suunnitelmissamme oli siis yläkertaan rakentaa lisää valmista pintaa, että saadaan alakerrasta raahata pahvilaatikot yläkertaan loppusijoitusta odottamaan.

Jasminat katossa ja porrasasennus

Eteisaulan kattoon olimme tilanneet Sieppijärven Sähkö-Pekalta Jasmina kattoplafondit, joihin valitsimme päivänvalolamput, sillä olimme tykästyneet kaverimme talossa oleviin päivänvalolampuilla varustettuihin Jasminoihin oivana yleisvalaisimena. Samaisia valaisimia löytyy meillä myös tuulikaapista sekä kodinhoitohuoneesta.

Talon suunnitteluvaiheessa tutkailimme kovasti Adluxin valaistusopasta ja poimimme sieltä runsaasti vinkkejä kodin valaistuksesta. Kiitokset erityisesti kyseisen firman asuntomessukuvasarjoista, joissa on esitelty sekä onnistuneita, että vähemmän onnistuneita valaistuksia. Emme kuitenkaan noudattaneet kirjaimellisesti noita ohjeita, vaan poimimme sieltä meitä eniten miellyttäviä komponentteja.

Kuun vaihteessa saapui raksallemme myös Lappiportaan pari asentajaa, jotka uurastivat yhden pitkän päivän ja saivat lopulta portaat ja kaiteet asennettua. Hieman meinasi isännällä olla univaikeuksia, kun oli itse ottanut mitat porrasaukosta ja koroista tilausvaiheessa. Portaat istuivat kuitenkin kuin nakutetut, eli tällä kertaa mitat oli tullut otettua oikein. Toisinaan aikataulussa pysyminen on vaatinut pieniä viime hetken kiireitä ja niin muuten kävi tämän porrasasennuksenkin kanssa. Edellisiltana isäntä ilahdutti naapurustoa vielä yhdentoista aikaan sahailemalla pihalla laminaatteja porrasaukkoon. Porrasaukolle, kun piti olla kaikki seinäpinnat valmiina, sekä yläkerran lattia pinnoitettuna kaiteiden kohdalta. Alakertahan oli ollut jo päiviä aikaisemmin vireessä, mutta yläkerran porrasaukon viimeiset laminaatit naputeltiin paikoilleen samaan aikaan, kun porrasasentajat kolkuttelivat aamulla ovella. Pari tuntia aikaisemmin oli tuota laminaattien asennusurakkaa jo aloiteltu ja hyvin saatiin yläkertaan muutama neliömetri valmista lattiapintaa. Sitä ennen oli tietysti pitänyt laittaa yhdelle väliseinälle alajuoksu paikoilleen, että tulee katkaistua laminaatit oikeasta kohtaa poikki.

Koiramme ei ollut taaskaan uusista tuttavuuksista ja rakennelmista moksiskaan, vaan aina tilaisuuden tullen se etsi itselleen nukkumapaikan portaiden alta asennuksen edetessä. Asentajatkin totesivat, että on talon "vahti" tainnut löytää itselleen turvallisen oloisen paikan. No siitä on tietysti hyvä päivystää talon kaikille kolmelle ulko-ovelle.

Onneksi otimme nuo portaat lopulta asennettuina, vaikka jossain vaiheessa isäntä ajatteli ehtivänsä ne itsekin asentaa. Vuorotteluvapaa nimittäin päättyi kolme päivää porrasasennuksen jälkeen ja rakentaminen on sen jälkeen hidastunut merkittävästi.

Kaikenkaikiaan olemme äärettömän tyytyväisiä valitsemiimme portaisiin ja ratkaisuun jättää porrasaukosta yksi pieni pätkä seinää rakentamatta, sillä nuo valmiit portaat ovat melkoinen komistus tuossa eteisaulassamme. Niin ja nuo portaathan meille valmisti, toimitti ja kasasi siis Lappiporras. Enää täytyisi verhoilla tuo punainen metallitolppa noiden portaiden runkotolppien kaltaiseksi, niin olisi tuokin kohta talossa valmiina.

Paluu virtuaalimaailmaan :)

Nelisen viikkoa on vierähtänyt edellisen postauksen jälkeen, joten paljon on kertynyt kerrottavaa. Täytynee kaivella muistista neljän viikon takaisia tapahtumia ja yrittää pitää tulevia päivityksiä aikajanalla oikeassa kohdin, jotta pitkäaikaiset blogimme seuraajat pääsevät mukaan tunnelmiin.

Käyttöönottotarkastuksen jälkeen marraskuun lopussa alkoi siis tapahtua parilla eri rintamalla. Isäntä punnersi raksalla alakerran listoitusten, ikkunan smyygilautojen yms. pikkuasioiden parissa sen marraskuun viimeisen viikonlopun, emänän pakkaillessa tavaroita ja siivotessa motivaatiokämpässä. Saimme kaverilta kärryn viikoksi lainaan, joten jokapäivä ohjelmassa oli kärrykuormallinen tavaraa uuteen kotiin. Ensimmäisinä iltoina oli emännällä hieman aikaa lajitella kaappeihin oikeita tavaroita, jotta kaaos ei olisi niin valtaisa. Iltaisin aina kiiruhdimme raksalta tv:n ääreen, kun perheemme suosikkijoukkueella Kalpalla sattui olemaan otteluruuhka samaisen viikonlopun aikaan. Siinä Saipa kellistyi pariin otteeseen tiukan taiston jälkeen :)...ja sen koommin emme olekaan tv:ta päässeet katsomaan, mutta siitä lisää myöhemmin.

Marraskuun viimeiset päivät kuluivatkin sitten laatikoita roudatessa ja onneksi saimme avuliaalta kaveripariskunnalta apua sekä tavaroiden kantamiseen, että loppusiivoukseen, muutoin olisi urakka ollut vieläkin kovempi. Muuttopuuhia hankaloitti hieman se seikka, että siinä kuun vaihteessa oli sekä uunimme kaakelointi ja saumaus että porrasasennus. Tästä syystä laatikot kasattiin pääasiassa ruokailuerkkeriin, joka olikin lähes kattoon saakka täynnä tavaroita. Olisimme tosiaankin kaivanneet rakennustarkastajankin tuumaamat pari viikkoa lisää aikaa, mutta kiirehän se taitaa kaikille tulla siinä loppumetreillä.

Tässä teille hieman lähikuvaa ja yleiskuvaa olohuoneemme koristuksesta kaakeloidusta ja saumatusta uunistamme. Tuosta alemmasta kuvasta hieman pilkistää muuttolaatikoita, jotka todellakin ulottuivat lähes kattoon saakka koko erkkerin matkalta. Kerrassaan upea luomushan tuosta uunista tuli, ainakin omasta mielestämme.

Puoli päivää uunimestarilla vierähti uunin kaakeloinnissa ja useamman tunnin urakka oli seuraavan päivän saumauskin. Kun uunia ei saatu lämmittää lähes viikkoon, niin sähkömittarikin pyöri vinhaa vauhtia, kun isäntä uteliaisuuttaan mittaria seurasi. Että melkoisesti se uuni tosiaan vaikuttaa sähkölämmitteisen talon sähkönkäyttöön. Takkamestarimme moitti meitä tämänvuotisen puun käytöstä lämmityksessä, mutta otimme neuvosta vaarin ja nykyisin ehdimme kuivattaa sisätiloissa vähintään pari päivää uuniin laitettavia puita, jospa se nokeaminen edes hieman vähenisi.

Tuskin oli viimeisiä laatikoita saatu edes sisään kannettua, kun joulutähtiä alkoi ilmestyä ikkunoiden luokse. Lapset olivatkin ihmetelleet ikkunoiden päällä olevien pistorasioden merkitystä, mutta nyt sekin on heille selvinnyt.


Näiden kuvien kera toivotamme hyvää joulun odotusta ja nyt on tarkoitus jatkaa päivityksiä parin seuraavan päivän ajan suhteellisen tiiviisti, jotta saadaan tämä blogi taas ajan tasalle.