torstai 1. syyskuuta 2011

Tulikiven Noora kasautuu

 Toukokuun lopussa tontillemme saapui Tulikiven Noora takkaleivinuunin rakennuspalikat, jotka makasivat pari kuukautta pihamaalla. Elokuun alussa kannoimme kyseiset rakennuspalikat, joita oli noin 2000 kg sisätiloihin odottelemaan asennusta ja nyt syyskuun ensimmäisenä päivänä alkoi tuo kauan odotettu takan kasaaminen. Aamulla isäntä kurvasi tontille katsomaan, kuinka homma lähtee käyntiin ja toi samalla muurarille kanistereilla vettä laastia varten, kun ei meille vieläkään saada vettä turvallisesti hanasta, vaikka vesimittari onkin ollut jo kohta kuukauden päivät paikoillaan. No emme ole toisaalta sitä taas vähään aikaan kaivanneetkaan.

Takkamestarilta alkoi hommat edistyä sangen vauhdikkaasti ja melko pian hän oli perustusten päälle saanut kasattua kuvassa näkyviä kiertohormeja ja vasemmassa yläkulmassa olevan varsinaiselle piipulle menevän savukanavan. Isäntä keskittyi omaan mieleenkiintoiseen saunaprojektiinsa, josta kuvaesitys lienee huomenna luettavissa täältä samasta osoitteesta.

Pikkuhiljaa ulkokuori oli noussut jo vyötärön korkeudelle, jonka jälkeen paikalle saapui joukko asiantuntijoita ihmettelemään saavutusta. Toiminta oli kuin ennen vanhaan TVH:n miehillä yhden työskennellessä viiden parin valvovien silmien alla. No keskustelun aihe ei ollut suinkaan Teemu Pukin siirtouutisessa, vaikka paikalle urheilumiehiä olikin, vaan kyseessä oli takan sisään tulevan lämmönsiirrin elementin putkitusratkaisuista ja Tulikiven ohjeiden tulkinnasta. Ohjeissa oli joidenkin mielestä kenties tulkinnanvaraa, mutta onneksi takkamestari ei ollut ensimmäistä kertaa tällaista kasaamassa, joten hänellä olivat langat kokoajan käsissään.

Jotta kaikki olisivat menneet Tulikiven laatimien ohjeistuksien mukaan, olisi paikalla pitänyt olla useamman hetken ajan sekä putkimies, että takkamuurari. Koska kaikilla tuntuu nykyisin olevan kädet täynnä töitä, niin päädyimme ratkaisuun, jossa putkimies teki sen mikä oli välttämätöntä, eli juotti lämmönsiirrin elementit paikoilleen. Sen jälkeen muurari jatkoi työtään sekä uunin että lämmönsiirrin
elementin parissa. Uunin ulko- ja sisäkuori tehtiin niin pitkälle, kuin nostokorkeus sen salli.

Tämän jälkeen nostimme lämmönsiirrin elementin ensin huulille ja sen jälkeen lopullisesti paikoilleen. Onneksi muurari ei todellakaan ollut ensimmäistä kertaa tekemässä tällaista lämmönsiirrinelementeillä varustettua takkaleivinuunia, joten hän tiesi, mitä pitää tehdä, jotta hommat menevät ns. putkeen. Saimme suhteellisen helposti lämmönsiirrin elementin paikoilleen ja muurari pääsi jatkamaan rakennuspalikkaleikkiään. Mikä tosin tarkoitti enää yhtä kerrosta palikoita, koska seuraavaksi tarvitaan taas putkimies paikalle. Päivä oli luonnollisesti kääntynyt jo hyvän matkaa illan puolelle, joten eihän enää tälle illalle ollut putkimiestä saatavilla.

Nyt odotellaan muutama päivä, että Aurathermin pojat tulevat tekemään putkiliitokset sekä koeponnistavat tuon lämmönsiirrin elementin, ennenkuin tuo takkaleivinuuni voidaan kasata loppuun saakka. Samalla pinta saa kuulemma myös tasoitekerroksen. Varsinainen kaakelipinta tehdään sen jälkeen, kun lattiamateriaali on asennettu, että saadaan kranssit oikeaan korkoon.

No pääasiahan on, että nyt takka seisoo tukevasti ja turvallisesti omalla paikallaan ja me saimme reilusti lisää tilaa aloittaa kattopaneeleiden käsittely, kunhan ne saadaan ensin jostain tilattua.

 Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan tulevaisuudessa, kuinka tämä ns. vesitakka sitten oikeasti toimii. Hiukan keskustelimme takkamestarin kanssa jo tämän lämmönsiirtimellä varustetun takan eroavaisuuksista normaaliin takkaleivinuuniin verrattuna. Saimme paljon arvokasta tietoa, jota olisi oikeastaan kaivannut jo ostopäätöstä tehdessä. Suurelle osalle takkamyyjistä tämä on vielä sen verran uusi tuttavuus, etteivät he kaikki vielä osaa myydä tätä, mutta onneksi itse olin päässyt tutustumaan lähemmin tällaiseen ratkaisuun jo viime syksynä Finnbuild messuilla, jossa oli nähtävinä halkileikattuna Tulikiven Valkia malli tällaisella lämmönsiirrinelementillä varustettuna. Ajatus tuntui houkuttelevalta, joten melko korkeasta hinnasta huolimatta päädyimme kokeilemaan tällaista uutta tekniikkaa, vaikka etulinjassa ei aina välttämättä kannattaisi rakennusasioissa kulkeakaan. Tulevaisuus näyttää kuinka hyvä tai huono ratkaisu tämä sitten oli.



Ei kommentteja: